Satakunnan Kansa Länsi-Suomessa (paperilehti) julkaistiin lauantaina, 11.10.2025, artikkeli, joka kertoi minun ja Teron tarinan, nimenomaisesti meidän rakkaustarinan. Artikkelin kirjoitti raumalainen toimittaja Jussi Hietikko, ja se tehtiin osana Satakuntalaisia rakkaustarinoita -artikkelisarjaa. Artikkelin yhteydessä julkaistut kuvat ovat nekin Jussin nappaamia.

Verkossa artikkeli julkaistiin jo hieman aikaisemmin, edeltävänä iltana, perjantaina 10.10.2025. Linkin verkkouutiseen voit poimia tästä: Vajaa vuosi sitten tavanneet Tero ja Enni eivät empineet, kun salamarakkaus iski – Nyt heillä on uutinen, jota eivät kaikki sukulaisetkaan tiedä (Satakunnan Kansa Länsi-Suomi, 10.10.2025).

Koska niin moni omista tuttavistani asuu muualla kuin Länskärin levikkialueella, ja koska verkkoartikkeli on luettavissa vain tilaajatunnuksilla, katsoin tarpeelliseksi julkaista jutun myös täällä kotisivuillani. Näin mahdollisimman moni pääsee tutustumaan artikkeliin ja sen sisältöön. Olemme saaneet ihanaa, lämminhenkistä ja kannustavaa palautetta artikkelista ja suuresta uutisestamme, ja haluammekin kiittää kaikkia onnitteluista. Se, että Jussi ehdotti jutun tekoa juuri nyt, tuntui jännittävän johdatukselliselta ja merkitykselliseltä – kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan, juuri oikealla tavalla.

***

Oikea aika rakkaudelle

Enni Ylenius uskoo, että hän on tavannut miehensä aikaisemmassa elämässä. Nyt pariskunnalla on uutinen, jota eivät kaikki sukulaisetkaan tiedä.

Eräänä sunnuntaina, kymmenen kuukautta sitten, Enni Ylenius, 38, sopi tapaamisen ystävänsä kanssa raumalaiseen baariin. Astuessaan sisään, hän näki ystävänsä istuvan kahden miehen kanssa, joten hän liittyi seurueeseen.
Toinen miehistä esittäytyi Tero Koivistoksi, 57. Esittelyn jälkeen Koivisto mietti, että naisessa oli jotain tuttua.
”Sillä hetkellä muistin, että minähän olen lukenut tästä naisesta Satakunnan Kansasta.”
Raumalle Salosta muuttaneesta Yleniuksesta oli tehty lehteen muutama kuukausi aikaisemmin henkilökuva, joka kertoi hänen olevan ammatiltaan näkijä.
Lähdettyään baarista Ylenius mietti, että hän haluaa jatkaa keskustelua tämän mukavan miehen kanssa.
”Tuli vain vahva tunne, että mies oli niin mielenkiintoinen, että minun oli pakko löytää jostain yhteystiedot”, Ylenius paljastaa.
Kun puhelinnumero löytyi, alkoi tapahtua.

PARISKUNNAN viestittely jatkui muutaman päivän niin tiiviinä, että reilun viikon kuluttua Ylenius löysi itsensä Koiviston Vanhan Rauman kotitalosta Vähä Suutarista.
”Aloin heti viettää paljon aikaa Teron luona. Joten voisi sanoa, että kerran tultuani en koskaan lähtenyt.”
Hän kertoo, kuinka hän astui ensimmäisen kerran 1680-luvulla rakennettuun taloon.
”Oli kuin olisin tullut vanhaan kotiini. Kun tulin eteiseen, vastaan tuli sama tuoksu kuin sukuni vanhassa talossa Lahnajärven Kurjenniemessä.”
Yhteen muutettiin nopeasti. Ylenius oli jo aiemmin silmäillyt itselleen uutta kotia, sillä hänen määräaikaisen asuntonsa vuokrasopimus oli päättymässä.
”Tero on tosi luonnollinen, mikä on ollut ihana huomata. Kovinkaan monesta asiasta, jos mistään, hän hätkähtää. Hän on rauhallinen ja keskusteleva.”
Normaalien parisuhdeaskeleiden ohi harppaaminen tuntuikin luontevalta.

”EHKÄ ME olemme hieman erikoisia, joten on syytä mennä tarinassa hieman kauemmas, jotta kaikki avautuisi paremmin”, Koivisto hymyilee ja aloittaa.
Hän kertoo kokeneensa ison elämänmuutoksen tutustuessaan vuosia sitten Medical Qigongiin, kiinalaisen lääketieteen haaraan. Hän kuvailee sen perustuvan ajatukseen, että tietyntyyppisiä liikkeitä tehdessä vahvistetaan kehon energiakanavia ja aktivoidaan itseparantavia voimia, jolloin tietoisuus itsestä kasvaa. Kun energiakanavat ovat avoimena, on mahdollista vastaanottaa vaikka tuleva elämänkumppani.
”Tiedän, että tämä voi kuulostaa ihan huuhaalta, mutta näin kävi, kun luin sen lehtijutun Ennistä. Minulle tuli vahva olo siitä, että hän tulee olemaan isossa roolissa elämässäni.”
Myös Enni kertoo saaneensa useita ennustuksia elämänsä miehen tapaamisesta vuosien varrella.
Koivisto kuvailee olleensa valmiina rakastumiseen jo pidempään.
”Tämä on se iso oppi, jonka olen saanut. En enää yritä järkeillä liikaa tällaisissa asioissa. Kun toisesta tulee se tunne, on seurattava sydämen ääntä”, Koivisto kuvailee rakastumistaan.

PARISKUNTA ON nyt asunut yhdessä kahdeksan kuukautta. Kaikki on sujunut ilman ongelmia, vaikka vuoteen onkin mahtunut paljon isoja muutoksia.
”Mutta emme me ole edes riidelleet kertaakaan”, Ylenius toteaa.
Isosta talosta on kaksi huoneistoa vuokralla, ja ulkorakennuksessa on airbnb-asunto. Tällä hetkellä on meneillään yhden vuokrahuoneiston remontti. Ylenius pitää asiakastapaamisensa nyt kotona.
”Jotenkin täällä kotona on nyt niin mukavaa yhdessä, ettei oikein edes kaipaa minnekään muualle. Kivaa puuhastella yhdessä”, Koivisto kertoo.

TERO KOIVISTO on harrastanut talonpoikaisantiikin keräilyä ja kunnostusta jo vuosien ajan. Ylenius on hypännyt tähän kyytiin innoissaan, sillä myös hän on ollut historiasta aina erittäin kiinnostunut.
Ylenius romantisoi, että ehkä hänen miehensä on aina kaivannut vanhaan aikaan, yrittänyt saada takaisin sitä aikaa, jossa he ovat tunteneet ja kenties olleet yhdessä.
”Minusta tosiaan tuntuu siltä, kuin olisimme tunteneet pitkään. Tai ehkä me olemme tavanneet jossain aikaisemmassa elämässämme. Uskon niin”, Ylenius pohtii.
Ylenius kertoo, että heillä on yhteinen harrastus, mikä tekee hänet hyvin onnelliseksi: sienestys. Hän on itse nuoruudesta lähtien kerännyt ja kuivannut sieniä.
”Kun ensi kerran tulin vieraaksi tänne Teron luokse, olin tosi hämmästynyt, että jollakulla miehellä oli keittiössään kokonainen kaappi kuivattuja sieniä varten. Oli pakuria ja nokkosta ja vaikka mitä.”

PARISKUNNALLA ON nyt iso uutinen, jota he eivät ole ehtineet kertoa vielä kaikille sukulaisillekaan.
He saavat lapsen. Laskettu aika on helmikuun 27. päivänä.
”Se oli Kannaksen karjalaisen isoisäni syntymäpäivä”, Ylenius kertoo.
Koivistolla on jo ennestään 26- ja 24-vuotiaat lapset, Yleniukselle lapsi on ensimmäinen.
”Tämä on aivan uskomattoman ihana asia”, Ylenius hymyilee.
57-vuotiaana isäksi tuleminen ei jännitä miestä, sillä hänen tuttavapiirissään ja suvussaan on muitakin, jotka ovat tulleet isäksi vanhemmalla iällä.
”Nyt kun olen asiaa miettinyt, niin tämähän on todella hyvä aika. Aikaa on enemmän, kun ei tarvitse työuran eteen tehdä enää niin paljon työtä.”

KOIVISTO ON työskennellyt turvallisuusalan lehtorina viimeiset 23 vuotta, viimeiset vuodet Winnovassa Raumalla.
Hänet tunnetaan laajalti myös kamppailulajipiireissä, sillä hän on saanut kuudentena suomalaisena kuudennen danin mustan vyön hokutoryu jujutsussa. Hän on opettanut Raumalla kamppailulajeja vuosikymmenien ajan.
Hän kaavailee, että jossain vaiheessa hän voi alkaa valitsemaan vapaammin sen, mitä tekee. Palkkatyön painotusta voi keventää jäämättä kuitenkaan kokonaan eläkkeelle, sillä hän työskentelee myös sivutoimisesti yrittäjänä hyvinvoinnin ja terveyden parissa.
”Nyt sille on uudenlainen tarkoituskin.”
Ylenius pohtii, että ehkä heidän kohtaamisellaan oli isompi tarkoitus.
”Minusta tuntuu, että meidät tuotiin yhteen juuri oikeaan aikaan. Me olemme molemmat jo sen ikäisiä, että nyt asioiden on tapahduttava isosti. Tätä suurten muutosten vuotta on vielä vähän jäljellä.”