Kello on 5:27. On sunnuntai, syyskuun 7. päivä vuonna 2025. Kuu pimentyy tänään täydellisesti, mitä edellisen kerran on voinut ihailla Suomessa tammikuussa vuonna 2019. Liekö johtua juuri pimenevästä kuusta, mutta koko kulunut viikko on ollut hiukan kummallinen, eritoten nukkumisen ja nähtyjen unien osalta. Energia on tiivistynyt, noussut, jotenkin äärimmäistynyt viimeisten päivien aikana. Korvissa suhisee ja vikisee, kun taajuudet ovat niin korkeat, ja jo valmiiksi harsoiset aamuyön tunnit ohenevat entisestään.

Tämä on jo toinen varhainen aamu tällä viikolla, kun uni yksiselitteisesti loppuu kesken ja nousen koneen äärelle tekemään tekemättömiä töitä – tai tässä tapauksessa kirjoittamaan kirjoittamattomia sanoja. Pyykkikonekin jo kääntelee sisuksissaan pyykkejä tuolla taustalla. Ja koska yö, kuten koko eilinen päivä, on ollut kesäisen lämmin, kuulen muutamista avonaisista ikkunoista satunnaisia mölinöitä ja huutoja viikonlopun juhlijoilta. Pimeys on silti syvää, toisinaan liiankin, ja silloin ajaudun pohtimaan, onko aamu unohtanut alkaa. Välillä öisen hiljaisuuden rikkoo etäältä kantautuva lasinen rojahdusääni, kun arvatenkin ravintolat tyhjentävät vilkkaiden öiden aikana täyttyneitä pullolaatikoitaan takapihojen keräysastioihin. Elämään Vanhassa Raumassa sisältyvät tietyt äänet ja tapahtumat. Eikä siinä, mukavaahan se on. Mutta kun heinäkuussa hellelukemat huitelevat reilusti yli kolmissakymmenissä, ja kuuntelee jo noin seitsemättä päivää putkeen; tuntikausia päivässä viereisessä kadunkulmassa hanakasti soittavaa katuviulistia, alkaa pohtia, onko jäätelötikkua koskaan käytetty murha-aseena, ja jos on, niin onko niin tapahtunut juuri Pitsiviikon aikana.

Alusta saakka selvää

Tätä aikaa, tätä koko vuotta, leimaavat suuret liikahdukset. Muutokset ja yllätyksetkin. Päätökset, valinnat ja askeleet eteenpäin. Tehtävälistat, jotka eivät lopu mutta joiden kimppuun käyn jokaisena päivänä sellaisella tarmolla, ettei höyryjunakaan minua pysäyttäisi.

Kun tämä vuosi alkoi, siis kun elelimme tammikuun ensimmäisiä päiviä, totesin Terolle seuraavasti:

”Usko minua, kun sanon, että vielä ennen kuin tämä vuosi on ohi, saamme ihmeissämme katsoa ympärillemme ja taaksemme ja kysyä, mitä hittoa oikein tapahtui. Joulukuussa maailmamme on täysin eri.”

Mullistusten ensimerkkinä muistan tapahtuneen niin, että samaisena tammikuuna, vuoden ensimmäisinä päivinä, näin ikkunan läpi kadulla kulkevan miehen. Tuo mies, niin minulle kerrottiin, oli vuokralaisemme, joka oli vuodesta 2005 alkaen asunut talon ullakkoasunnossa. Nyt jo eläkkeellä oleva mies oli juuri palannut Suomeen matkoiltaan, tarkemmin sanottuna Kreetan saarelta, jolla mies oli viimeisinä vuosina viettänyt aikaa yhä enenevissä määrin. Nähtyäni miehen kadulla sanoin Terolle:

”Hän lähtee pian.”

Ja niin tapahtui, että kenties vain päiviä myöhemmin tuo mies koputti kotimme ovelle. Tero avasi, ja miehen nähtyään hän totesi:

”Tiedän jo, mitä olet tullut kertomaan.”

Maaliskuusta alkaen tuo mies on asunut vakituisesti Kreetalla, ja hänen entinen vuokra-asuntonsa talomme yläkerrassa vapautui uusiin suunnitelmiin ja toteutuksiin. Nimesimme asunnon Klasuksi, entisen asukkaansa kutsumanimen mukaan. Tietyistä seikoista johtuen tuo asunto soveltuu parhaiten tilapäisvuokrakodiksi, siis kodiksi, jota tarvitaan muutamiksi päiviksi, viikoiksi tai vaikkapa muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan. Tähän kalustettuun ullakkokotiin Vanhan Rauman parhaalla paikalla pääset tutustumaan tästä linkistä: Vuokra-asunnot Rauma (Facebook) -ryhmän julkaisu: Kalustettu ullakkoasunto idyllisessä Vanhassa Raumassa lyhytvuokraukseen. Sopii myös palaveripaikaksi tai työhuoneeksi.

Myös toinen lyhytvuokrauskohteemme, piharakennuksessa sijaitseva Airbnb-huoneisto, on tänä vuonna ollut lukuisten kehitystoimien kohteena. Ja itse asiassa: samaa voi sanoa koko tästä talosta, koko tästä kokonaisuudesta. En aina edes tiedä, saatikka muista, mistä olen saanut energiaa ja innoitusta puskea läpi kaikkia niitä urakoita, joita olen täällä tehnyt, mutta kaipa olen ollut niin vahvassa johdatuksessa, että olen käärinyt hihani empimättä ja järjestelmällisesti; saaden valmiiksi juuri oikeaan aikaan ja juuri siten, kuin sitten myöhemmin on käynyt ilmi, että olisi täytynytkin tapahtua. Siivoaminen ja asioiden pöllyttäminen ei totisestikaan ole voimatonta, ei myöskään henkimaailman näkökulmasta. Toimeni ovat aina edeltäneet jotakin, olleet airut jostakin muutoksesta tai tapahtumasta, josta emme etukäteen olleet tienneet mitään.

Kaikella on karmansa: yksilöillä, kollektiiveilla, paikoilla, rakennuksilla. K a i k e l l a. On ilo olla osa tätä transformaation aikaa juuri tässä maailmankolkassa, juuri näiden seinien sisäpuolella. On ilo olla yksi muutoksen tuojista ja moottoreista tässä vuosisatoja vanhassa talossa ja pihapiirissä, joka on nähnyt elämää yhdessä jos toisessakin muodossa. On ilo rysäyttää ihmisten elämiin kertaheitolla uutta valoa ja muuttuneita todellisuuksia. Mitään sen kerroksia, mitään osatekijöitä, ei voi erottaa toisistaan, ja kaikki, kaikessa korkeimmassa parhaassaan ja tarkoituksessaan, kietoutuu kauniisti yhteen: paikat, ihmiset ja kokonaiset sieluperheet. Kaikkien kohtalot. Kun yksi alkaa transformoitua, seuraa toinenkin perässä. Henkinen herääminen – ylösnousemus – on tunnetusti dominoefekti: yksi töytäisee toista, ja pian kaikki ovat pysäyttämättömässä liikkeessä. Se on kuin kevät tai kuin elämä itse, sillä sitä ei voi pysäyttää.

Pelastuksia ja enteitä

Muutokset kiihtyivät kesän kuukausina, yhdessä kiireiden ja toimeliaisuuden kanssa. Perinteisen pihakirppisviikon lisäksi meitä on työllistänyt Kuninkaankadulle, entisen Torin Kympin tiloihin kesän ajaksi pykätty Pop Up -kirppis. Tuo kirppis oli erityisesti lomakuukausina melkoinen menestys, ja kirppistely jatkuu samoissa tiloissa ainakin vielä syyskuun loppuun saakka. Jatko on vielä hämärän peitossa, sillä mukana on muitakin myyjiä, joista osa tekee tällaista työtä (vanhan tavaran osto ja myynti) ihan päätoimisesti. Itsehän olemme mukana lähinnä omasta kotitaloudestamme löytyvän romppeen voimin, ja muutoinkin kirppistoiminta on meille harrastuksenomaista, päätyön ollessa muualla. Ja siitäkös pääsemmekin sujuvasti seuraavaan aiheeseen! Nimittäin romppeeseen, jonka määrä tässä kotitaloudessa on ollut melkoinen.

Yksi kesän ajan projekteista on ollut kaikkialla tapahtuva siivous, josta voimme käyttää myös nimitystä palokuorman vähentäminen. Sillä toden totta: kesäkuun alkupuolikkaalla suoritetun määräaikaisen palotarkastuksen jälkimainingeissa teimme yhtä sun toista toimenpidettä, ja hyvä niin. Laadimme muun muassa lain vaatiman pelastussuunnitelman, sillä kiinteistössä on useampi asuinhuoneisto, piharivissä sijaitsevan Airbnb huoneiston lisäksi. Nyt minulla on siis kokemusta myös pelastussuunnitelman laatimisesta. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta (sitten vuoden 2003), kun kiinteistössä suoritettiin niin kokonaisvaltainen tarkastus. Sattumaa? Tuskin! Oli tullut aika. Olen kaiken aikaa tuntenut, että johonkin tässä ollaan menossa, johonkin meitä ollaan tässä viemässä. Uuteen aikaan, ilman muuta. Mutta siinä ei ole vielä kaikki! Kuten ei olekaan. Yritän nyt näyttää hieman arvoitukselliselta. ^_^

Joka tapauksessa uskon ja luotan, että kaikki selviää aikanaan. Kaikella on aikataulunsa, jumalainen sellainen. On tärkeää hyväksyä, että kaikki muuttuu, eikä mikään asetelma ole ikuinen. Me itse muutumme, ja hyvä niin. Yritän olla, ainakin useampina hetkinä, instrumentti jollekin itseäni suuremmalle, viisaammalle ja voimakkaammalle.

Mainitun pelastussuunnitelman viimeinen mahdollinen palautushetki oli elokuun 15. päivä. Ja arvaahan sen, että hilkulle meni, eli palautimme suunnitelman tuona samaisena perjantai-iltapäivänä. Tiesin tehneeni hyvää työtä sen kanssa, vaikka Teron mielestä olisimme voineet vähän oikoa. Mutta minähän en oikaise, vaan olen läkähdyttävän läpikotainen ja perin juurin perinpohjainen. Heikompaa hirvittää minun seurassani! Olin kuitenkin kertomassa, että yhtenä osana pelastussuunnitelmaa oli kartoittaa omassa kiinteistössä esiintyviä riskejä ja esittää toimenpiteitä niiden minimoimiseksi. Yhdeksi huomioksi kynäilin, että asuinhuoneistojen ulko-ovenpieliin pitäisi lisätä kunnolliset numero- tai kirjainmerkinnät, jotta hätätilanteen sattuessa apu löytää tehokkaammin perille.

Heti seuraavana aamupäivänä, lauantaina 16. elokuuta, lähdin kävelylenkille ja kauppaan. Astuessani ovesta ulos ja otettuani muutaman kävelyaskeleen ryhdyin ihmettelemään, miksi ympäri pihapiiriä lojui tyhjiä oluttölkkejä. Annoin katseeni kiertää hieman, kunnes huomasin kauempana piha-alueen reunakivetyksellä ihmismytyn, joka oli käpertynyt maahan pieneksi kuin lankakerä. Ihmismytyn kourassa, sen periksiantamattomaksi kangistuneessa otteessa näkyi Suomi-viinaa sisältävä kirkas muovinen pullo. Saatoin nähdä jo kaukaa, ettei ihmismytyssä ollut enää elämää. Katsoin sinertävän harmaata kiveä, jonka aika oli tullut, ehkä jo useita tunteja aikaisemmin, yön pimeässä.

Varsinaista apua emme enää tarvinneet, vaikka tietenkin ilmoitimme tilanteesta oitis hätäkeskukseen. Pian ambulanssi kaarsi pihaan pillit huutaen ja valot välkkyen. Kaksi ensihoitajaa, molemmat naisia, totesivat nopeasti, ettei mitään ollut enää tehtävissä: pienessä vuokrayksiössä talomme päädyssä asunut mieshenkilö oli kirkastunut viimeisen kerran. Lopulta pihaan kaartoivat myös poliisit, minkä jälkeen kuljetusauto nouti kylmenneen kehon pois. Ajattelen, että ajoitus oli maailman oudoin! Saada nyt pelastussuunnitelma valmiiksi edellisenä päivänä, ja löytää sitten eloton ihminen pihapiiristä heti seuraavana aamuna. Elämä on ihmeellistä. Jännältä tuntuu sekin, että tuona kyseisenä synkkänä yönä näin unta siitä, että minä ja Tero yhdessä tyhjensimme jotakin uutta kohdetta/asuntoa/kotia sen irtaimistosta. Ja niinhän me olemme nyt tehneet, sillä kaikki siivoamisvastuu lankesi meille.

Poismenon ei voi sanoa tulleen yllätyksenä, sillä olimme aivan hiljattain keskustelleet siitä, ettei kyseinen henkilö viipyisi Maa-planeetalla enää kauaa – itse olin veikannut, että lähtö tulisi marraskuussa. Odottamattoman nopeasti tapahtunut poismeno oli mielestäni helpotus. On ollut helpompi hengittää, muutoksen voi kaikin tavoin tuntea. Vuokralaisemme oli rauhallinen asuja, eikä hänestä ollut harmia, mutta kituuttavaa ja päihdehuuruista elämää oli kurjaa katsoa vierestä. Energiansa oli kuoleman energiaa pimeyttä, ansaan jääneisyyttä ja ahdinkoa. Rauha hänelle, kaikesta huolimatta. Toivon hänen löytävän rauhan, ymmärryksen ja uskalluksen avata silmänsä totuudelle. Oman voiman löytämiselle.

Nyt käsissämme on jälleen uusi projekti: nimittäin yksiön remontointi. Urakasta tulee arveluni mukaan keskisuuri: superpuunauksen lisäksi pinnat ja kalusteet uusitaan, minkä lisäksi pönttöuuni puretaan paikoiltaan tyystin, sillä vähissä neliöissä se vie paljon tilaa, eikä sitä edes käytetä. Joten vinkki! Mikäli olet kiinnostunut kelpokuntoisesta pönttöuunista (kuoret, sisukset, luukut, kaikki), niin täällä sellainen sinua odottaisi, ja saat sen ikiomaksi purkamisen vaivalla. Saat kuvia ja mittoja, jos tahdot. Pyydät vain!

Olen sekä innoissani että hieman stressaantunut tulevasta urakasta, mutta ideoimme yhdessä ja teemme itse niin paljon kuin suinkin. Neliöitä ei tosiaankaan ole yksiössä liikaa, mutta juuri se tekee tästä mielenkiintoista. Tästä tulee superhyvä! Niin moni asia uudistuu, että ihan jännittää. Terassit ja kaikki. Meidän omakin pitää tehdä uudelleen, joten samallahan nuo tulevat nyt sitten kaikki nikkaroiduiksi.

Niin: mitä sanoinkaan jo tammikuussa siitä, että vielä ennen vuoden loppua kaikki on toisin? Elämme jännittäviä aikoja! Elämme numerologista 9-vuotta, joka on kuuluisa transformaatiosta, lopuista ja siitä, että valmistaudumme uuteen sykliin ja uusiin alkuihin, siis jälleen uuteen vuoteen, joka on numero 1.

Näkijän työt

Syksy on tunnetusti korostuneen henkistä aikaa, mistä syystä syksyisin tapaan usein monia ihmisiä tulkintojen merkeissä. Toivottavasti niin on tänäkin vuonna! Kesän kiireissä vain harvat ehtivät tai edes kokevat tarvetta hiljentymiselle, mutta puiden lehtien varistessa maahan moni tahtoo luontaisesti kääntää katseen sisään päin ja nautiskella luvan kanssa vuodenajasta, jolloin ei tarvitse enää suorittaa juhlia, lomamatkoja tai sukulointeja. Joten tervetuloa! Teen paitsi yksilö- ja paritulkintoja myös ryhmätulkintoja, joten siinäpä vinkki syksyisiin illanistujaisiin tai vaikka pikkujouluihin. Pääasiassa toimin Rauman kaupunkialueella, mutta pääsenhän minä sovittaessa muuallekin. Vastaanottoni sijaitsee kotona Vanhassa Raumassa.

Olen aikaisemminkin kirjaillut ajatuksiani syksystä, linkkaan sen tähän: Kaikessa on yhteinen juuri: Puhetta syksystä ja sen perinteistä.

Tässä linkki myös sivustoni siihen osaan, jolla kerron palveluistani ja niiden hinnoista: Palvelut & Hinnat