Ohessa kuvan muodossa toimittaja Asko Lehtosen Salon Seudun Sanomille kirjoittama arvio runokokoelmasta Syksyjen välisissä ajoissa, joka ilmestyi marraskuussa 2023. Arvio julkaistiin SSS:ssä sattumalta Ennin nimipäivänä, tammikuun 23. päivä, vuonna 2024.

Koska arviota voi olla hiukan hankala lukea kuvasta (eritoten isommalta näytöltä), kirjoitan sen auki. Löydät sen kuvan jälkeen.

Alkuperäinen teksti on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 23.1.2024, ja sen on kirjoittanut toimittaja Asko Lehtonen.

”Enni Yleniuksen runoissa kuvaan ilmestyy uusi todellisuus.

”Jokin uusi todellisuus ilmestyy kuvaan.”
Jos Enni Yleniuksen runokokoelma Syksyjen välisissä ajoissa pitäisi tiivistää yhteen säkeeseen, se olisi tuo. Mitään järkeähän siinä ei olisi, sillä miksi kirjoittaa viitisenkymmentä uutta runoa, jos yksi rivi riittäisi.
Ylenius kertoo runojensa perustuvan tositapahtumiin, mitään muuttamatta. Miljöönä on Salo. Enemmän kuin todellisuuden kuvausta, hänen runonsa ovat kuitenkin taiteilijan tulkintaa siitä, mitä kirjoittaja ympärillään näkee.

---

”On monta Enniä, ja runoissa puhuu runoilija-Enni.” -Enni Ylenius

Ylenius hyödyntää runoissaan sanojen monimerkityksellisyyttä, osin tiedostamatta.

– En varsinaisesti pyri siihen, runot syntyvät hetkessä, ja huomaan itse sanojen eri merkitykset usein vasta jälkeenpäin. Monitulkintaisuus on myös lukijasta kiinni. Hänellä on oikeus ja vapaus nähdä mitä vain. Runoilija on itsekin monitulkintainen.
– On monta Enniä, ja runoissa puhuu runoilija-Enni.

Runojen synty hetkessä näkyy siinä, että useammassakin paikassa Ylenius viittaa runon kirjoittamiseen tai tuntuu puhuvan runoa tässä ja nyt. Hän avaa ajattelun ja kirjoittamisen prosessia. Tällainen metodi voi helpottaa lukijaa, mutta toisaalta se voi jättää tekstiin keskeneräisyyden tunteen.

Hapuilusta voi tehdä myös taidetta. Runossa Hiljaa istumisen tärkeydestä ja tarkkailun tarpeellisuudesta runoilija tarjoaa tallentamalleen tapahtumalle vaihtoehtoisia tulkintoja. Mutta mitä tapahtui todella? ”Vain runoilija voi tietää ja siltikään hän ei tiedä.”

---

”Kun runo tahtoo tulla kirjoitetuksi, kirjoitan vaikka lautasliinaan tai kirjekuoren kulmaan.” -Enni Ylenius

Enni Yleniuksen toisen kokoelman lyhyin runo on rivin mittainen, pisin venyy viidelle sivulle. Osa teksteistä on aseteltu sivuille tarkasti säkeistöiksi vasemmalta oikealle, osa virtaa vapaasti mutkitellen.
Yleniuksen pyrkimys autenttisuuteen ulottuu myös runojen ulkoasuun.
– Kun runo tahtoo tulla kirjoitetuksi, kirjoitan vaikka lautasliinaan tai kirjekuoren kulmaan, ja kirjassa pyrin jäljentämään asemoinnin niin, että rivityskään ei muuttuisi alkuperäisestä.

Nimi Syksyjen välisissä ajoissa viittaa yksinkertaisesti siihen, että kokoelman tekstit kattavat vuoden mittaisen jakson syksystä syksyyn.
– Vuoden aikana sattui odottamattomia asioita, jotka synnyttivät paljon tekstejä. Tapahtumasarja oli kirjan kannalta täydellinen, Ylenius sanoo.

Päätös kirjan saattamisesta maailmaan syntyi vasta viime syksynä.
– Missään vaiheessa vuotta en siis kirjoittanut runoja nimenomaan runokokoelmaksi. Mutta elämä tapahtui, runoja syntyi ja kanavoitui, ja ennen pitkää havaitsin, että halusin tallentaa ja julkaista ne kokoelman muodossa.
Runoista on luettavissa ainakin ihmissuhteen kehittymisen kuvausta.
– Kesän myllerrykset työnsivät elämässä uusille urille. Irtisanouduin töistä ja hyppäsin jännään tyhjään tilaan. Ainoa varma suunnitelma oli, että teen kirjan valmiiksi, enkä tuhlaa enää aikaa mihinkään turhaan.

Ylenius on kustantanut toisen kokoelmansa itse niin kuin esikoisensakin. Valtamerisydän julkaistiin vuonna 2021. Valtamerisydän on myös Yleniuksen kustantamonimi (Huom! Nimi on kokonaisuudessaan Valtamerisydänkustannus).
– Runoja syntyy edelleen tasaisin väliajoin. Samalla teen henkimaailman hommia, kertoo Ylenius, joka määrittelee itsensä intuitiiviseksi näkijäksi ja kirjoittajaksi. Vuonna 2016 hän julkaisi omaelämäkerrallisen Näkijän tarinan.
– Haluan herättää ihmisissä tunteita ja antaa ruokaa olemassaolon pohdintaan. Toivon, että kun kirjoitan mystisiä juttuja, voin herättää mystistä kipinää. Kaikki olevaisuuden tasot eivät ole fyysisiä, mutta lopulta ne kaikki manifestoituvat konkreettiseksi, aineelliseksi maailmaksi tapahtumineen – maailmaksi, jossa elämme.”